Perunateatterin tarpeistoa

 

Yksi suurimmista aarteistani on edesmenneen mummini reseptivihko. Hämäläinen perunalaatikko on tuon sanomalehtileikkeen lisäksi vihkossa kolmesti - mummi oli tarkka, suorastaan pedantti nainen, ja ohjeet ovat hyvin pikkutarkkoja, lähtien siitä, miten perunat keitetään ja kuoritaan. Noudatan ohjeita kiltisti, vaikka olenkin matkinut äitini tapaa maustaa imelletty perunalaatikko muskottipähkinällä, jota ei alkuperäisessä reseptissä ollut.

Lusikka ja haarukka ovat löytöjä huutiksesta. Olen vähitellen keräillyt alpakkaisia ruokailuvälineitä juhlakaluiksi. Jotakin erityistä on siinä, että juhlissa, kuten jouluna, syödään eri välineillä kuin niillä arkisilla citterioilla. En kuitenkaan näe järkeä hankkia oikeaa hopeaa - ainakaan uutena, perityt olisivatkin eri juttu. Alpakkaiset ovat mielestäni kovin kauniita, ja se on tarpeeksi. Onko teillä tapana käyttää eri välineitä juhlatilanteissa?

***Alpakkaa kutsutaan myös uushopeaksi. Se koostuu kuparista, nikkelistä ja usein myös sinkistä, eli se on metalliseos, lejeerinki. Suomessa uushopea on sotien sukupolville tuttu esimerkiksi ruokailuvälineistä. ja siitä on tehty myös astiota, palkintoja ja koruja. Koruja alpakasta ei Suomessa enää tehdä sen korkean nikkelipitoisuuden vuoksi. Alpakka kestää hyvin korroosiota, se on halpaa ja helppoa käsitellä. Silmämääräisellä tarkastelulla saattaa hopean ja alpakan erottaminen olla mahdotonta. Alpakan erottaa leimasta ALP, UH (uushopea) tai ALPAKKA.