Rusty & Dusty

Vanha öljylamppu, 6 €, Princess -rasia 3 €, Manhattanin Eurokirppis; Lääketukku -laatikko, 29 €, Huuto.net

Lammassäilyke ja muita lasisia käyttötarkoituksia

Tyttären suloiset Schleich -lampaat päätyivät keittiöpurkkiin. En ole ihan varma, meneekö asetelma jo imelyyden puolelle, mutta on nyt saanut olla kuitenkin.

Kirpputorin hyllyssä minua odotteli vihreä, matala purkki - täydellinen omenille ja päärynille! Olen himoinnut tuollaista matalaa jo kauan, mutta en ole suostunut maksamaan sitä neljääviittäkymppiä, mitä noista yleensä pyydetään. Tässä oli hintana 29 euroa, ja vaikka sekin kirpaisi, niin katunut en ole.

Vihreänruskea pullo, joka on täällä jo aiemminkin esitelty, löytyi myös Manhattanin Kirppis-Centeristä, hintaa muistaakseni 3 euroa. Se sai nyt jouluksi siivet, aiemmin pullonkaulassa lensi perhonen.

*** Karhulan lasitehdas Kotkassa perustettiin 1888, ja sen toiminta jatkui vuoteen 2009. Alussa siellä tuotettiin nimenomaan talouslasia sekä ikkunalasia. Tupsukorvaisesta ilvesmerkistä tunnistaa toisen talouslasin tuottajan, Riihimäen Lasin. Tämän tehtaan toiminta lopetettiin jo 1970-luvulla.

The owls are not what they seem

Musta pöllö In my house -nettikaupasta, muut vintagea Etsystä, 6-10 €

Tiedä sitten juontaako pöllö-rakkauteni Twin Peaksista vai mistä, mutta huomaan omaavani ensi kertaa elämässäni keräilykohteen! Törmäsin ensin tuohon hurmaavaan valkoiseen, joka on kotoisin jostain 70-luvulta. Amerikkalainen kosmetiikkajätti Avon pakkasi pöllöihin kasvorasvaa - hentoinen tuoksumuisto on edelleen pöllössä tallella. Lasinen kultapääpöllö on myös Avonin ja ilmeisesti samalta ajalta. Musta on siis uustuotantoa, ja on oikeastaan kynttiläteline. Meillä se saa kuitenkin olla muiden joukossa, ilman kynttilää.

Perunateatterin tarpeistoa

 

Yksi suurimmista aarteistani on edesmenneen mummini reseptivihko. Hämäläinen perunalaatikko on tuon sanomalehtileikkeen lisäksi vihkossa kolmesti - mummi oli tarkka, suorastaan pedantti nainen, ja ohjeet ovat hyvin pikkutarkkoja, lähtien siitä, miten perunat keitetään ja kuoritaan. Noudatan ohjeita kiltisti, vaikka olenkin matkinut äitini tapaa maustaa imelletty perunalaatikko muskottipähkinällä, jota ei alkuperäisessä reseptissä ollut.

Lusikka ja haarukka ovat löytöjä huutiksesta. Olen vähitellen keräillyt alpakkaisia ruokailuvälineitä juhlakaluiksi. Jotakin erityistä on siinä, että juhlissa, kuten jouluna, syödään eri välineillä kuin niillä arkisilla citterioilla. En kuitenkaan näe järkeä hankkia oikeaa hopeaa - ainakaan uutena, perityt olisivatkin eri juttu. Alpakkaiset ovat mielestäni kovin kauniita, ja se on tarpeeksi. Onko teillä tapana käyttää eri välineitä juhlatilanteissa?

***Alpakkaa kutsutaan myös uushopeaksi. Se koostuu kuparista, nikkelistä ja usein myös sinkistä, eli se on metalliseos, lejeerinki. Suomessa uushopea on sotien sukupolville tuttu esimerkiksi ruokailuvälineistä. ja siitä on tehty myös astiota, palkintoja ja koruja. Koruja alpakasta ei Suomessa enää tehdä sen korkean nikkelipitoisuuden vuoksi. Alpakka kestää hyvin korroosiota, se on halpaa ja helppoa käsitellä. Silmämääräisellä tarkastelulla saattaa hopean ja alpakan erottaminen olla mahdotonta. Alpakan erottaa leimasta ALP, UH (uushopea) tai ALPAKKA.

Rautalankaa, lumimarjoja

Tänään hain joulumieltä Tuulenpesän kranssikurssilta. Luonnonmateriaalien käsittely on minulle ihan uutta, olen aimmin lähinnä tuunaillut ja romutaiteillut. Päädyin tekemään pitkän koristeen joulupöydän keskelle - usein on ollut vaikeaa mahduttaa perinteisiä kukka-asetelmia joulupöytään, joka on täynnänsä ruokia ja astioita.

Nyt on ongelmana säilytys: en haluaisi eukalyptusten kuihtuvan (vaikka ne säilyttävätkin värinsä, niin kuivuessaan ne kihartuvat) ennen jouluaattoa. Laitoin tuon nyt ulos, mutta siellä taas mietityttää, kestääkö tuollaista märkyyttä. Pähkinät on liimattu kuumaliimalla, ja lumimarjat on niin raskaita, että irtoavat herkästi.

Tekeminen oli kivaa, ja siitä todella tuli jouluinen olo. Kuusi päivää, niin tekele pääsee takaisin pöydälle!